perjantai 13. lokakuuta 2017

Stick with me

Silloin joskus, noin kymmenen vuotta sitten, Phill leipoi minulle ruisleipää, teki kyytipojaksi glögiä ja totesi stick with me.

Ja minäpä tottelin. Niin hullulta kuin määrittelemättämön pituisen kaukosuhteen aloittaminen tuntuikin, ei minulla ollut muita vaihtoehtoja.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, sama mies päätti leipoa perjantai-illan ratoksi minulle ruis-vehnäleipää. Koko koti tuoksuu taivaalliselta enkä voi kuin hymyillä miettiessäni yhteistä matkaamme siitä ekasta ruisleivästä (kaikkien niiden välileipien kautta) nykyhetkeen.


Oh darling, I will definitely stick with you... Leipien kanssa tai ilman.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Ultimate kissan sänky, osa 2

Muistatte ehkä, kuinka Possu omi ja sai itselleen uuden sängyn tiskien kuivausmatosta? Jos et, voi lukea aiheesta lisää täältä.

Sänky oli pitkään ehdoton lemppari, joka pesi oikean kissan sängyn mennen tullen. Mutta sitten kissat löysivät jotain vielä parempaa. Phill sai heinäkuussa kaksi synttärilahjaa perheeltään. Toinen lahjoista oli matalassa pahvilaatikossa, toinen kuplamuovikirjekuoressa. Pinosimme laatikon ja kirjekuoren olohuoneen nurkkaan kierrätystä odottamaan, mutta toisin kävi: Kissat tekivät "sänkyyn" pesän ja siinä se möllöttää edelleenkin olohuoneemme nurkkaa komistamassa.

Sänky on ilmeisesti mukavan pehmeä ja se rapisee kivasti ympyrää pyöriessä. Vetovoimaa ei vähennä myöskään se, että se on rakennettu pahvilaatikon varaan. Välillä sängystä käydään kovaa taistoa, kun kumpikin haluaisi olla siinä juuri nyt heti, mutta tilaa on vain yhdelle valtavalle egolle. Sharing is caring ajatusmalli ei oikein istu meidän kisuleiden ajatusmaailmaan. Ovat kumpainenkin meinaan aika leveitä nukkujia...


Sänky saisi olla toki mielellään hieman kauniimpi, mutta ei kai tässä voi kauheasti valittaa: Meidän kissoilla on aika ihanan halpa maku.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Todellisia lämpötiloja

Katselin aamulla tunnin tarkkaa säätiedotusta ja huomasin, että jokaisen lämpötilan viereen oli kirjattu myös se, miltä se tuntuu. San Diegossa, täällä meidän hoodeilla, lämpötila näytti tänään tuntuvan juuri siltä miltä pitääkin. Kun tähän lisätään se, että tähän aikaa vuodesta lämpötilat vaihtelevat päivän aikana melkein kahdenkymmenen farenheitin verran, oli tänään täydellinen päivä selvittää, miltä eri lämpötilat tuntuvat.

Aamunäkymä kotiovelta

Aamulla seitsemältä töihin pyöräillessäni on lämpötila 58 F, eli n. 14 C. Päälläni on hyvin ilmastoidut (aka reikäiset) farkkulegginsit, t-paita ja ohkainen pitkähihainen. Tuntuu vilpoisalta ja raikkaalta. Pidän yllä rivakkaa pyöräilyvauhtia ja alan pikkuhiljaa lämpenemään.

Yhdeltätoista lämpötila on kivunnut jo 72 Fahrenheit asteeseen, eli n. 22 Celsiukseen. Olemme lasten kanssa ulkona ja minulla on t-paidassani juuri mukavan lämmin. Ei ole kuuma eikä ole kylmä. Tuntuu juuri passelilta.

Yhdeltä vietän ruokataukoani ulkona ja lämpötila on 76 F, eli n. 24 Celsiusta. Tuntuu himppusen lämpimämmältä kuin pari tuntia aiemmin, minusta juuri täydelliseltä. Tämä on aika perus San Diegon lämpötila ja yksi suurimmista syistä, miksi San Diegon ilmastoa pidetään ihanteellisena. Tuntuu hassulta ajatella, että Suomessa asuessani olisin luokitellut tämän jo lähes helteeksi. Vai olisiko sittenkään? Onko 24 astetta sama Suomessa kuin San Diegossa?

Neljältä pyöräilen kotiin 74 fahrenheitissa, eli n. 23 Celsius asteessa. Pidän yllä hyvää vauhtia ja tulee hiki. Tuntuu vähintäänkin yhtä lämpimältä kuin lounasaikaan.

Kuudelta piipahdan vielä ulkona auringon laskiessa. Lämpötila on nyt 71 F, eli n. 22 Celsiusta. Tuntuu jo huomattavasti viileämmältä. Hetken tarkenee vielä t-paidassa, mutta pitkähihainenkaan ei olisi liikaa. Illan viileys on jo voittanut auringonsäteiden lämmön.

Tänään päivälämpötila oli täydellisen mukava, mutta viikonlopuksi on taas luvassa reilusti yli kolmenkympin lämpötiloja, eli paikallisittainkin hellettä. Syksyn tulon huomaa kuitenkin viileistä öistä ja alati lyhenevästä päivästä. Pimeä tulee nyt jo ennen seitsemää, mutta sitä ennen saamme ihailla syksyille ja talville tyypillisiä kauniita auringonlaskuja.

Maanantainen iltanäkymä työpaikan nurkilta

Sanon tämä joka vuosi ja todennäköisesti myöskin jokaisen vuodenajan kohdalla, mutta San Diegon syksy on kyllä lemppari vuodenaikani.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Elämän aakkosia vol.2

Tämänkin Viherjuuria blogista lähteneen haasteen suhteen olen pahasti jälkijunassa enkä ajatellut ensin edes osallistua, sillä kyhäsin elämäni aakkoset kasaan jo joitain vuosia sitten. Mutta sitten muutin yllätys, yllätys mieleni ja päätin pysähtyä pohtimaan tämän hetkisiä aakkosiani. En muista enää, mitä kirjasin ylös edellisellä kerralla, joten katsotaan sitten jälikäteen, kuinka erilaiset tai samanlaiset listani ovat.

Elämäni aakkoset syksyllä 2017

A Aurinko. Saan aurinkoisista päivistä energiaa ja rakastan auringonlaskuja ja -nousuja. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen ponnahtanut sohvalta lenkille ihan vain sen takia, että taivas on hohkannut kauniin punaisena, violettina tai oranssina.

B Eteläisen 3-6 B. Kävin peruskouluni musiikkiluokalla ja vaikka minusta ei ammattimuusikkoa ollut koskaan tarkoitus tulla, on musiikki kuulunut jossain muodossa elämääni lähes aina. Nykyisessä työssäni laulan lasten kanssa päivittäin (tunneittain) ja Community Collegella tunnen oloni koitoisaksi luokan edessä, kaikkien huomion kohteena. Opettamisessa ja esiintymisessä on yllättävän paljon samaa.

C Cats! Tämä ei yllätä ketään. Hassu fakta muuten, puhun meidän kissoille melkein pelkästään englantia, sillä se on aina tuntunut luonnolliselta.

D Duel. Kahden pelaajan lautapeli, joka on yksi lemppareistamme. Meillä oli ennen useampikin pelikaveri, mutta laivaston ja muun muuttoliikkeen vuoksi meillä on tällä hetkellä pieni pelikaverityhjiö, sillä lautapelit eivät ole kavereidemme keskuudessa kovinkaan in. Hyviä kahden pelaajan pelejä on ollut haastava löytää, mutta nyt niitä on jo iso pino.

E Elämänilo. Tähän panostan täysillä! Olen harjoitellut nauttimaan jokaisesta päivästä ja pienistä ilon hetkistä. Ei aina tarvitse olla hyvällä tuulella eivätkä asiat mene kellään aina oikeinpäin, mutta ihan jokaisessa päivässä on myös jotain hyvää ja omaan onnellisuuteen kannattaa myös aktiivisesti panostaa.

F Foodie. Ruoka on elämässämme tärkeässä osassa. Phill kokkailee meille kotiherkkuja, mutta käymme myös usein ravintoloissa syömässä. Yritän vältellä eineksiä ja pikaruokaa, mutta kaloreita en laske. Noudatamme kultaisen keskitien ruokavaliota: Syömme yleensä perusterveellisesti ja annamme itsellemme luvan nauttia herkkuhetkistä.

G Google, johon tukeudun päivittäin tietoa etsiessäni.

H Huumori, sitä tarvitaan ja siitä nautitaan myös päivittäin. Olen myös mustan huumorin ystävä.

I Imurointi, joka ei lukeudu kotitöiden suosikkeihini, mutta on silti kumman tyydyttävää ja kahden kissan kanssa todella tarpeellista. Eron huomaa heti (vähintään täydestä säiliöstä) ja imuroinnin jälkeen on aina hyvä mieli.

J Jutustelu, eli small talk. Iso (opittu) osa elämääni ja työtäni. Olen siinä jo aika hyvä, vaikka aina ei oikein jaksaisikaan.

K Kahvi, aamujeni nautinto ja pelastaja. Ilman kahvia on vaikea saada päivä käyntiin.

L Luonto. Maailman paras paikka rentoutua, liikkua ja ladata akkuja. USA:n kansallispuistot ovat upeita ja bucket listalta löytyy vielä monta koluamatonta kohdetta.

M Mölkky, jonka ilosanomaa olen levittänyt suomalaisella ylpeydellä. Aika moni mölkkyä kokeillut kaverimme on ostanut pelin myös itselleen.

N Normal Heights, meidän kaupunginosa ja koti <3. Täällä on hyvä olla.

O Opettaminen, työ, joka monien turhautuneiden vuosien jälkeen tuntuu taas omalta ja tärkeältä.

P Pyöräily, jonka suhteen olen taas kunnostautunut viime aikoina. Työmatkat sujuvat niin paljon mukavemmin pyörällä kuin autolla.

Q Queen of hearts. Tykkään pelata korttia, etenkin cribbagea.

R Rakkaus ja toimiva parisuhde. Tykkään meistä ihan hirmuisen paljon.

S Sauna. Tämä yllättää taatusti lähipiirini, mutta olen alkanut ihan oikeasti kaipaamaan saunaa elämääni.

T Treeni, joka tuo nautintoa, rentouttaa ja pitää minut liikkeessä. En treenaa mitään yksittäistä lajia, sillä kyllästyn ja innostun helposti. Tällä hetkellä yhdistelen juoksua, joogaa, perinteistä salitreeniä, kehonpainotreenejä, pilatesta ja HIIT -harjoitteita.

U Ulkoilu. Vietän paljon aikaa ulkona sekä töissä että vapaalla. Odotan jo viileämpiä syyspäiviä ja raikkaampaa ilmaa.

V Valokuvaus. Harrastus, joka on jäänyt viimeaikoina hieman taka-alalle, mutta innostus on alkanut taas nostamaan päätään.

W Wine, yes please. Pidän myöskin oluesta, mutta viime aikoina viini on ollut useimmiten mieluisin vaihtoehto. Lasi viiniä saa lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle.

X 91X, lemppari radiokanavani tällä hetkellä. Everything alternative taitaa olla heidän sloganinsa.

Y Ystävät, joita ei saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Olette kaikki tärkeitä ja rakkaita, vaikkei usein nähtäisi tai kuultaisikaan.

Z Zzz. Riittävä uni on minulle tärkeää. Virkeänä kaikki on huomattavasti helpompaa. Riittävän unen saaminen ei tosin ole helppoa.

Å Tälla kirjaimella ei ole oikeastaan mitään merkitystä elämässäni. Niin se vain on...

Ä Äiti. Minussa on paljon samaa kuin äidissäni. Sekä luonteen että nykyään vähän myös ulkonäköni suhteen.

Ö  Ööö. Pidän itseäni fiksuna, mutta välillä olen hieman hukassa. Monet lukot ja ovet ovat minulle erityisen haastavia.

Naapurustomme pääkatu oli eilen illalla täynnä porukkaa Adams Avenue street fair -tapahtuman tiimellyksessä


Tässä linkki muutaman vuoden takaisiin aakkosiini

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Jälkijunassa

Olen monien trendien suhteen jälkijunassa matkustava takinkääntäjä.

Marimekon olkalaukkuja löytyi Jyväskylän Yliopiston kampukselta kaikissa sateenkaaren väreissä lähes jokaiselta vastaantulijalta. En osta, kun kerran kaikilla on... Kunnes sitten ostin ja kuljetin laukkua mukanani aivan kaikkialle Hawaijia, Bostonia ja Amsterdamia myöten.

Fjällrävenin ketturepun kohdalla olin vieläkin hitaampi ja jääräpäisempi. Niitähän on kaikilla. Ja kuka aikuinen nyt reppua käyttää...? San Diegossa niitä ei ollut kuitenkaan vielä vuosi sitten juuri kenelläkään muulla kuin tällä mielipiteensä vaihtaneella reppujen tehokäyttäjällä. Nyt niitä onkin sitten kaikki kaupat ja North Park pullollaan. Mutta hei, teknisesti ottaen minä en ollutkaan jälkijunassa vaan trendin aloittaja! Ja minun reppuni on päässyt sentä metsäänkin.

Birkenstockit. Onhan ne varmaan ihan hyvät jalassa jos olet sairaanhoitaja, mutta ei nuo susirumat sandaalit kyllä kaupungin kaduille kuulu. Paitsi, että nyt kuuluvat. Sopivat ketturepun kanssa hyvin, käyvät töissä ja vapaalla ja näyttävät hyvältä tiukkojen farkkujen ja etenkin joogatrikoiden kanssa. Ja ovat muuten ihan älyttömän hyvät jalassa.

Hydro Flask, miksi? Mikä tahansa vanha vesipullo käy ihan hyvin. Turhaa hifistelyä. Vai onko sittenkään? Onhan tämä aika ekologista ja vesi pysyy nyt oikeasti kylmänä. En osta pullovettä enää oikeastaan ikinä enkä taatusti lisää elimistööni ylimääräisiä kemikaaleja. Ja onhan se ihan kivan näköinenkin...

Game of Thrones. En kato. Ei kiinnosta, vaikka kaikki muut puhuukin siitä koko ajan. No okei, ehkä yksi jakso. En mä siitä aio kuitenkaan tykätä. Siis heti seuraavan jakson jälkeen lopetetaan (tältä päivältä).


Minkähän takin kääntäisin seuraavaksi...?

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Tenniksen uusi mahdollisuus

Kutosen jälkeisenä kesänä sain päähäni, että minun pitäisi saada osallistua viikon kestävälle tennisleirille. En muista, mistä yllättävä intoni tennistä kohtaan johtui. Todennäköisesti siitä, että joku söpö poika tuli mainostamaan sitä koulullemme, kaverini aikoi osallistua tai sitten siitä, että kaikki osallistujat saivat omakseen tennismailat.

Koska leiri ei ollut (kai) järisyttävän kallis ja meillä tuettiin monenkirjavia harrastuksia, näyttivät vanhempani vihreää valoa ja meikäläinen pyöräili innosta puhkuen Riihimäen keskuskentälle. Leirillä oli ihan kivaa, mutta tennis ei ollut todellakaan minun juttuni. Minulla oli jo tuolloin huono näkö, muttei kuitenkaan niin huono, että olisin tunnustanut sen ääneen. Kuvittelin pitkään omaavani harvinaisen huonon käsi-silmä kordinaation, mutta nyt jälkikäteen olen oivaltanut, että saatoinkin olla jo tuolloin piilareiden/silmälaisen tarpeessa.

Opin viikon aikana tenniksen perusteet, mutta siihen sen "ilmaisen" tennismailan käyttäminen taisikin sitten jäädä. Säilytin mailaa pitkään huoneessani, koska tennismailan omistaminen oli mielestäni coolia, mutta tennistä en pelannut enää koskaan.

Siis... En pelannut, ennen kuin tänään aloitin uuden urani tennispelaajana.

Vauhtia ainakin riitti, jopa silloinkin kun oli tarkoitus poseerata...

Saimme Phillin kanssa jokin aika sitten päähänpiston, että meidän pitäisi keksiä lisää yhteisiä harrastuksia ja Phill ehdotti tennistä. Meistä kumpikaan ei  ole pelannut sitä koskaan tosissaan eikä edes koskenut mailaan pariin vuosikymmeneen, mutta mitäpä siitä. Päätin antaa tennikselle vielä uuden, aikuisen, mahdollisuuden.

Saamme pelata tukikohdassa ilmaiseksi eikä tällä kertaa tarvitse hankkia edes mailaa olohuoneen nurkaa koristamaan, sillä niitäkin saa lainata ilmaiseksi. Teknisesti olimme kumpikin aivan surkeita (siis aloittelijoita), mutta pallon perässä sprinttailu kävi hyvinkin liikunnasta ja oli ihan mielettömän kivaa.

Tätä lisää! Ehkäpä jo joku ilta tällä viikolla.

torstai 21. syyskuuta 2017

Torstai 21.9

Huomenta torstai! Väsyttää. Heräsin aivan kesken hyvän unen. Räpsyttelen unta hetken aikaa pois silmistä ja käperryn Phillin kainaloon. Pian meidän on kuitenkin noustava.

Possu pyörii koko aamun jaloissa. Kun kaapin ovi aukeaa, on siellä vähintäänkin pienen kissan pää. Kun käännän selkäni on koko kissa joko kaapissa tai keittiön tasolla. Pidän pienen tauon aamiaisen valmistamisesta ja kaappaan kissan syliin. Siinä se röhnöttää ja kehrää, kuulostaa pieneltä Possulta. Aamupalan jälkeen leikin hetken Possun kanssa, sillä huomio tulee nyt selkeästi tarpeeseen.

Pyöräilen töihin pilvisessä aamussa. Töihin saapuessani kohtaan puoli paniikissa olevan työkaverin, joka pyytää minua siirtämään hämähäkin ulos vapauteen. Hämähäkki on myrkytöntä laatua ja autan häntä mielelläni. Olen töissä huomattavasti urheampi kuin kotona.

Uskollinen menopelini tällä viikolla

Ensimmäinen lapsi on jo saapunut eikä meinaa pöksyissään pysyä minut nähdessään. Ihana vastaanotto. Pieni ja toinen pieni pitävät minut kiireisenä. Vauhtia riittää heti aamusta, mutta niin riittää halejakin.

Ulkona aamun vauhti kulminoituu yhden lapsen kuperkeikkaan ja naarmuntuneeseen otsaan. Pesu, jäätä, laastari ja viesti vanhemmille. Ei onneksi mitään vakavampaa.

Lounastauolla käyn reilun puolentunnin päämäärättömällä kävelyllä. Taivas on edelleenkin pilvinen ja lämpötila mukavan viileä. Yleensä tähän aikaan vuodesta on tuskaisen kuuma, mutta tällä viikolla on ollut täydellistä. Sää on kuitenkin muuttumassa viikonloppuna tai alkuviikosta ja sääkartoilla näkyy taas yli kolmenkympin lämpötiloja. Paras siis nauttia ulkoilusta nyt.



Lapset nukkuvat tänäänkin hyvin ja heräävät iloisina. Iltapäivä menee vauhdilla. Pian pääsen jo lähtemään kotiin. Yksi pieni heiluttaa oven takana hassu hattu päässään.

Kotimatkalla vastaan tulee juoksulenkillä oleva tuttuni. Heitämme vauhdista (kuvainnolliset) yläfemmat. Mietin, että kaikista San Diegon kaupunginosista minulla on ehdottomasti eniten tuttuja North Parkissa.

Kotiin päästyäni päätän seurata tuttuni esimerkkiä ja lähteä itsekin juoksemaan. Jalat tuntuvat aluksi väsyneiltä ja jäykiltä, mutta vetreytyvät hieman lenkin edetessä. Takana on tällä viikolla jo 40 km pyöräilyä, muutama treeni ja neljä kappaletta fyysisestikin aktiivisia työpäiviä. Liikunnan riittävyydestä ei siis tarvitse tällä hetkellä huolehtia. Juoksen viitisen kilsaa ja teen päälle puolentunnin joogavenyttely harjoituksen. Tekeepä hyvää! Yleensä käyn torstaisin salilla, mutta menee tämä näinkin. Onneksi auton korjausaika on viimeinkin huomenna.

Kensingtonissa on ihania ja persoonallisia taloja, joita ihailen aina juoksulenkeilläni

Sitten suihkuun ja pieni välipala. Olo on rentoutunut ja raukea. Kirjoittelen pari työsähköpostia, tilaan lisää piilolinssejä ja kirjoittelen blogia. Kun hommat ovat valmiina, valmistelen illallisen pastan keittämistä vaille valmiiksi. Philillä menee tänään taas myöhään, mutta syömme silti aina yhdessä.

Phill soittaa hieman ennen puolta kahdeksaa ja kertoo olevansa matkalla kotiin. Vihdoinkin ruokaa ja pikkuisen yhteistä aikaa. Vietämme suurimman osan illasta jutellen ja viikonloppua suunnitellen. Jee, huomenna on jo perjantai!