keskiviikko 3. elokuuta 2011

Tyhmyydesta sakotetaan

Aina ei kaikki mene putkeen. Kaksi paivaa ja kaksi kalliiksi koitunutta virhetta...

Toissapaivana sahkoposteja selaillessani huomasin, etta Saunalahdelta oli tullut jo useita paivia aikaisemmin lasku. Viesti oli "hukkunut" inboxiini, silla en odottanut minkaanlaista viestia Saunalahdelta - olinhan irtisanonut mobiilinettiliittymani jo hyvissa ajoin ennen Suomesta lahtoani. Ensin kuvittelin, etta asiakaspalvelu oli tyrinyt ja liittymaani ei oltukaan suljettu. Mutta sitten katsoin hieman tarkemmin ja huomasin, etta summa ei ollut todellakaan se tuttu 13,90 vaan huimat 1585,17 euroa. Siina nuo numerot olivat ja pysyivat. Ei auttanut, vaikka kuinka hieroin silmiani.

Tarkistin tietoni Oma Saunalahti nettipalvelusta ja kauhukseni sama lasku loytyi myos sielta. Erittelya tarkastellessani minulle selvisi, etta lasku muodostui internetin kaytosta. Kayttokertoja oli kahden paivan aikana kolme n.7 minuutin patkaa ja summat olivat huimia. Tassa vaiheessa en ymmartanyt yhtaan, mista oli kysymys.

Ensimmainen reaktioni oli laittaa isalle viestia ja pyytaa hanta soittamaan puolestani Saunalahden asiakaspalveluun ja tiedustelemaan, mista laskussa oikein on kyse. Isa soitti, mutta asiakaspalvelu ei suostunut antamaan hanelle mitaan tietoja, silla liittyma oli minun nimissani. Sen verran he kuitenkin suostuivat valaisemaan asiaa, etta kyseessa saattoi olla internetin selaaminen matkapuhelimella, jossa ei ole datapakettia.

Hitaasti rattaat paani sisalla alkoivat liikkua ja tajusin tehneeni suurtakin suuremman emamokan. Irtisanoin mobiilinettiliittyman 20.6. Liittyma irtisanottiin heti, ei laskutuskauden loppuun, kuten olin kuvitellut. Irtisanottuani liittyman huomasin, etta nettini kuitenkin toimi viela ja tasta ilostuneena hoidin viela pari asiaa omalla koneellani. Tietamattomana idioottina en ymmartanyt, etta entinen mobiilinettiliittymani oli nyt aivan tavallinen matkapuhelinliittyma ja jokainen netissa viettamani minuutti maksoi hunajaa.

Meinasi itku paasta, kun tajusin kuinka kalliiksi holmoyteni minulle koitui.
Mutta jalleen kerran isan neuvot pelastivat. Isa kehotti minua ottamaan yhteytta asiakaspalveluun, selittamaan tilanteeni ja pyytamaan laskun kohtuullistamista. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Pari puhelua ja useita kauniita sanoja myohemmin laskuni oli kutistettu 50 euroon. Taytyy sanoa, etta en ole koskaan elamassani ollut nain onnellinen turhasta 50 euron laskusta! Kiitos isa ja kiitos Saunalahti! Opin taatusti laksyni.

Valilla minusta tuntuu, etta olemme Phillin kanssa vanhan turhankin hyva tiimi. Hommaa toimii niin hyvassa kuin pahassa. Eilen vuorossa oli se nurjempi puoli: Kun yksi tyrii, niin toinen tyrii perassa. Phillin asemapaikka vaihtuu syyskuussa Hawaijilta New Hampshireen. Muuttaminen Tyynen meren saarilta Itarannikolle ei valitettavasti onnistu muutamalla perakarryajelulla. Navy huolehtii onneksi rahtikuluista, mutta kaytannon jarjestelyt jaivat meille itselle. Tavarat lahtivat muuttofirman mukana jo viime viikolla ja eilen oli vuorossa auton rahtaaminen.

Koska auton rahtauspaikka sijaitsee teollisuussatamassa keskella ei mitaan, paatimme, etta Phill ajaa sinne vuokra-autolla ja mina seuraan perassa hanen autollaan. Talla tavalla meidan ei tarvitse miettia, milla paasemme sielta pois ja milla Phill kulkee toihin niiden muutaman paivan aikana, jotka han viela viettaa saarella ennen uppeluksiin menoa.

Perille paastyamme ymmarsimme, etta edessa on muutaman tunnin jonotus. Emme olleetkaan ainoita, jotka olivat paattaneet viettaa kauniin tiistaipaivan auton rahtaamisen merkeissa. Onneksi meilla oli mukana viihdyketta ja tietenkin seuraa toisistamme. Reilun tunnin odotus meni yllattavan kivuttomasto.

Luukulla Phill ojensi kaikki vaadittavat paperit virkailijalle, joka ilmoitti kauniisti hymyillen, etta auton rekisterointi on vanhentunut heinakuun lopussa, kaksi paivaa aikaisemmin. Eipa ollut tullut mieleenkaan, etta elamme jo elokuuta. Meidan oli tarkoitus hoitaa auton rahtaaminen jo viime viikolla, mutta Phillin tyopaivat venahtivat niin pitkiksi, etta emme olisi millaan kerinneet satamaan ennen sulkemisaikaa. Tiistaina Phill sai vihdoin otettua vapaata asioiden hoitamista varten, mutta tassa valissa kuukausi oli jo kerinnyt vaihtua. Ja koko rekisterointiasia unohtua.

Eipa siis auttanut muu kuin lahtea kiireesti jonottamaan lahimpaan rekisterointivirastoon. Normaalisti Phill saa hoidettua rekisteroinnin ilmaiseksi, silla han on laivastossa. Rekisterointivirasto vaatii kuitenkin todistuksen, jonka voi antaa vain yksi Phillin pomoista, joka on jo siirtnyt New Hampshireen. Koska aika oli kaymassa vahiin, paatti Phill niella tappion ja maksaa rekisteroinnista veloitettavan siivilimaksun, joka on hieman paalle 200 dollaria.

Jalleen jonotimme kiltisti, talla kertaa n. 30min. Luukulle paastyamme "palvelualtis" tati ilmoitti meille, etta he eivat voi veloittaa Phillilta siviilimaksua, ellei han toimita heille kirjetta, jossa todetaan, etta Phill ei ole enaa laivaston palveluksessa. Tama on luonnollisestikin mahdotonta, silla Phill ON yha laivaston palveluksessa. Mutta ilmaiseksikaan he eivat voi autoa rekisteroida ilman puuttuvaa todistusta, jota emme talla hetkella voi saada. Uskomatonta byrokratiaa!

Taas vaadittiin paljon, paljon puhetta ja selvittelya ja useamman ihmisen konsultointia. Joku ratkaisu oli pakko loytya! Tarvittava porsaanreika loytyi viimein Phillin siirtomaarayksesta. Koska Phill ei pian ole millaan tavalla sidoksissa Hawaijin laivastoyksikkoon, suostuivat tadit merkitsemaan Phillin siviiliksi ja veloittamaan siviilimaksun. Halvaksi ei tamakaan tullut, mutta silti huomattavasti halvemmaksi kuin auton hylkaaminen Hawaijille.

Kun tarvittava rekisterointilipuke oli vihdoin hallussamme, oli aika palata satamaan jonottamaan ja hoitamaan homma loppuun. En halua edes laskea, kuinka monta tuntia prosessiin meni, mutta vihdoin ja viimein auto oli rahdattu ja matkalla New Hampshireen. Illalla pizzan ja valkkarin aarella alkoi jo jopa hieman hymyilyttamaan. Tastakin selvittiin! Go team!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti