Katselimme vihreää taloa, josta on näiden kahden vuoden aikana muodostunut niin paljon enemmän kuin talo tai asumus. Auton konepellillä istuessamme muistot tulvahtivat mieleen...
Muistimme, kuinka ensimmäinen vuokranantajamme vei meidät kahville Caffe Kilimiin, vaikka olimme juuri kertoneet hänelle haluavamme perua vuokrasopimuksemme. Muistelimme ensimmäistä syksyisen kirpeää sunnuntaiaamua, jolloin kävelimme ristiin rastiin syksyn värein koristeltua Portsmouthia ja tunsimme olevamme kotona. Muistimme kuinka eksyimme pimeillä teillä etsiessämme Targetia ja kuinka poliisi pysäytti meidät, sillä autossamme oli vielä Hawaijin rekisterikilvet. Muistimme lukuisat kävelyretkemme ystäviemme luokse Mayo Houseen iltaa viettämään. Muistimme grillibileet ja peli-illat sekä hauskat illat kaupungilla. Muistimme Sandyn ja viime talvisen lumimyrskyn, jonka jälkeen ulko-ovi ei auennutkaan. Muistimme oman puun persikat ja päärynät sekä ne lukuisat kerrat, kun Kisu kiipesi oravien perässä puuhun. Muistimme, kuinka "kidnappasimme" vahingossa kissan. Muistimme arkiset illat ja aamut, joita emme vaihtaisi mihinkään.
Olemme olleet täällä todella onnellisia. Onneksi muistoja ja kotia ei tarvitse lukita taloon. Ne kulkevat aina mukanamme ja saavat seurakseen lukuisia uusia kotikoteja ja muistoja.
Phillin kirjoittama joulupäivän ulkoilmapiknikin menu vuodelta 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti