perjantai 29. tammikuuta 2016

Miten tänne Amerikkaan oikein pääsee?

USA:ssa asuvien suomalaisten Facebook -sivuilla kysytään säännöllisesti perustavanlaatuinen kysymys, Miten ihmeessä sinne oikein pääsee asumaan ja työskentelemään pysyvästi? Ja ihan yhtä usein vastaus on, ei oikein millään. Sun kannattaisi varmaan mennä naimisiin. 

Naimisiinmenoa pidetään yleisesti helpoimpana vaihtoehtona hankkia Green Card. Ja sitähän se taitaa ollakin: Helpoin, muttei siltikään helppo, eikä läheskään aina toimiva tapa.

Joillekin USA:han muutto on suuri unelma, vaikkei tästä maasta olisikaan vielä pidempiaikaista henkilökohtaista kokemusta. Tässä tilanteessa en kehoittaisi etsimään ratkaisua naimisiinmenosta, vaan kartoittamaan, mitä muita vaihtoehtoja lyhyempään USA:han tutustumiseen on tarjolla. Itse tulin au-pairiksi, joku toinen opiskelemaan tai työharjoitteluun ja kolmas ehkä työkomennukselle suomalaisen firman kautta. Kaikille näille on yhteistä se, etteivät ne johda suoraan Green Cardiin tai edes pidempiaikaiseen työlupaan tietyn tehtävän tai työn ulkopuolella. Mutta kokemusta ja mahdollisesti myös kontakteja niistä kaikista saa. 

Joitakin toisia USA viehättää, sillä se tarjoaa työmahdollisuuksia, joita Suomessa ei ole. Jos työnhakijalla on yliopistotutkinto ja jotain sellaista tarjottavaa, mitä amerikkalaisilta hakijoilta ei löydy, voi työnantaja hakea työntekijälle viisumia, joiden eri nimistä en uskalla sanoa yhtään mitään. Todellisuudessa näitä viisumin sponsoroivia työnantajia ei kuitenkaan löydy joka alalta. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen maisterin papereilla ei tähän soppaan ollut osaa eikä arpaa. Myös nämä ammattitaito, koulutusta tai erityistä osaamista vaativat viisumit on sidottu juuri tiettyyn työhön ja työnantajaan. Jos työ lähtee alta, umpeutuu myös viisumi ja edessä on joko uuden työn etsiminen tai maasta muutto kolmen kuukauden sisällä töiden loppumisesta. Hyvä puoli tämän tyyppisessä viisumissa on kuitenkin se, että tietyn aikaa USA:ssa asuttuaan voi aloittaa Green card prosessin, jonka jälkeen ei ole enää sidottu yhteen ja ainoaan työnantajaan. Ja jos hakija on naimisissa, hoituvat myös puolison viisumikoukerot  työtä tarjoavan firman kautta.

Jos USA:n unelmoijalla on haaveissa perustaa oma firma ja sijoittaa siihen satojatuhansia, voi viisumia hakea myös sitä kautta. En tosin tiedä tästä yhtään mitään, sillä pankkitililläni ei ole koskaan kuumottanut moisia rahasummia. Parempi siis etten sano mitään muuta kuin, että tällainenkin reitti on ainakin teoriassa mahdollinen. Samalla tavalla kuin on vuosittain järjestettävän Green Card lotterynkin voittaminen. Kyllähän sen aina joku tietenkin voittaa...

Sitten on tämä meidän ihastuneiden ja rakastuneiden suuri joukko, joka ei ehkä ajatellut päätyvänsä Amerikkaan pysyvästi, mutta elämä päätti toisin. Mutta vaikka seurustelukumppani olisikin jo löytynyt, ei se välttämättä tarkoita sitä, että kaikki haluaisivat syöksyä samantien naimisiin. 

Muistan elävästi oman tyrmistykseni, kun meille alkoi valkenemaan, että mahdollisuudet yhteiseen elämään olivat aika pitkälti naimisiinmenon varassa. Phill ei voinut tulla asumaan Suomeen, sillä sopimusta laivaston kanssa ei ihan noin vain peruta. Minä en puolestani voinut saada viisumia Preschool opettajan työhön, sillä sellaista ei ole olemassakaan. Olisin voinut teoriassa hakea au-pairin paikkaa Hawaijilta, mutta sekään ei tuntunut mielekkäältä. Halusin viimeinkin työskennellä ammatissa, jota varten olin opiskellut vuosia.

Emme olleet valmiita menemään naimisiin, sillä meitä pelotti, että avioliitto "vääristä" syistä olisi voinut pilata suhteen, joka oli toimiva ja menossa oikeaan suuntaan. Välitimme toisistamme ja suhteestamme niin paljon, ettemme halunneet riskeerata mitään. Päätimme pysyä yhdessä, kaukosuhteilla ja selvittää, mitä muita mahdollisuuksia meillä oli. Siis ihan pakkohan muitakin vaihtoehtoja oli löytyä. Minähän olin Suomesta, hitto vie!

Vaihtoehtoja ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Kaukosuhteilimme useita vuosia, kunnes alkoi riittämään ja olo varmistumaan siitä, että hyvänä alkanut suhde oli lujittunut entisestään ja naimisiin meneminen tuntui oikealta muistakin, kuin oleskelulupasyistä. Phill kosi ja menimme kihloihin, minkä jälkeen kuvittelimme elelevämme yhdessä ilman mitään byrokraattisia ongelmia.
No joo, eipä se ihan niin sitten mennytkään.

Aloimme selvittämään prosessia tarkemmin ja totesimme, että jos ja kun haluamme mennä naimisiin USA:ssa ja järjestää ihan oikeat ja suunnitellut häät, pitäisi meidän hakea minulle kihlattuviisumia, jonka käsittelyaika oli jotain kuuden kuukauden ja vuoden väliltä. Käsittelyaikana minun ei ollut mahdollista (ainakaan suositeltavaa) matkustaa USA:han.

Loppujen lopuksi viisumin saamiseen meni yhdeksän kuukautta, se maksoi kaikkine kuluineen reilusti yli tuhat euroa ja prosessiin kuului myös yksi viivästys, koska USCIS halusi meiltä lisää todisteita siitä, että olemme nähneet toisemme viimeaikoina ihan kasvotustenkin. Suosittelen siis säästämään yhteisten reissujen lentolippuja, maksukuitteja ja kaiken maailman lippulappuja, joista löytyy molempien nimet, paikat ja päivämäärät. Itse viisumihaastattelu oli sen sijaan nopea ja helppo eikä Phillin tarvinnut olla paikalla. Viisumin lisäksi sain raahata mukanani Amerikkaan jättikokoisen kirjekuorellisen dokumentteja, jotka käytiin läpi lentokentän takahuoneessa ennen kuin minulle sanottiin vihdoin ja viimein welcome and good luck.

Homma ei ollut kuitenkaan vielä tälläkään selvä, sillä seuraavaksi vuorossa oli green cardin ja työluvan hakeminen. Tällä kertaa prosessiin meni noin kuusi kuukautta ja rahaa paloi jälleen useita satasia. Paperini hukkuivat jonnekin muutamaksi viikoksi (tai kuukaudeksi) ja loppujen lopuksi sain itselleni työluvan vasta muutamaa viikkoa ennen green card -haastattelukutsua. Tähän vaiheeseen kuului myös pariskuntahaastattelu. Phill kutsuttiin huoneeseen ensimmäiseksi ja sitten oli minun vuoroni. Meiltä kysyttiin samoja kysymyksiä (missä tapasitte, missä kaikkialla tapasimme ensitapaamisen jälkeen, miten Phill kosi, oliko hänellä sormus kosiessaan, kuinka monta vierasta häissämme oli jne.). Haastattelutilanne oli kuitenkin niin mukava kuin tuollainen tilanne voi olla ja vastauksen läpimenosta saimme samantien.

Prosessin kolmas ja viimeinen vaihe käytiin läpi pari vuotta sitten, kun kaksivuotinen green card vaihdettiin kymmenenvuotiseksi, eli siitä poistettiin ehdot. Tällä kertaa meidän piti todistaa erilaisten dokumenttien avulla, että olimme eläneet ja elimme yhä edelleen ihan oikeasti yhdessä. Meille tämä oli aika helppo todistaa, emmekä saaneet enää lisäselvityspyyntöjä emmekä haastattelukutsua. Rahaa tosin upposi monia satasia myös tähän vaiheeseen.

Kaiken kaikkiaan koko prosessi vei vajaat neljä vuotta ja maksoi yli kaksituhatta. En muista summia enää tarkasti ja ne ovat voineet hyvinkin myös muuttua. Tarkemmat ja ajankohtaisemmat tiedot löytyvät USCIS:n nettisivuilta. Halpaa, nopeaa ja helppoa ei siis tämäkään paperisota ollut. Siitä tunnepuolesta nyt puhumattakaan... Koin koko prosessin lievästi nöyryyttäväksi ja vähintäänkin ärsyttäväksi.

Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan valittaa tai saarnata. Koko homma on ollut ehdottomasti kaiken rahan, odottelun ja vaivan arvoista. Sitä en ole koskaan epäillyt hetkeäkään. Tiedän myöskin todella monia pariskuntia, jotka ovat menneet naimisiin nopealla tahdilla ja rakentaneet itselleen toimivan ja onnellisen avioliiton. Pääasia, että kumpikin osapuoli tietää mihin ryhtyy ja toimii niin kuin parhaaksi näkee.

Nopeaa ja halpaa keinoa USA:han muuttamiseen ei  useimmille meistä tavallisista tallaajista ole olemassakaan, mutta se ei tarkoita sitä, että unelmat pitäisi heittää roskikseen. Unelmat on tehty toteutteviksi, mutta niiden eteen pitää tehdä kärsivällisesti työtä ja odottaa oikeaa hetkeä. Visa Journey sivustolta löytyy paljon apua ja kohtalotovereita, joskus myös täysin turhia paniikin aiheita. Ja kyllä meiltä USA:ssa asuvilta suomalaisiltakin saa oikeasti hyviäkin vinkkejä, vaikka mukaan saattaakin eksyä myös enemmän tai vähemmän huulella heitettyjä kommentteja tai tietoa vuosikymmenten takaa, jolloin asiat olivat aika paljon mutkattomampia.


 Tsemppiä kaikille, jotka kokevat sitä tarvitsevansa!


53 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Brittikaverini, joka on ollut jo vuosikausia amerikkalaismiehensä kanssa naimisissa, menetti hermonsa viisumia odotellessa: siellä oli hirmuinen backlog, ja jokainen vaihe kesti toooosi kauan. Viimein mies päätti muuttaa Englantiin. Niin, ja muistan parikymmentä vuotta sitten, kun liettuslaiskirjekaverini voitti green card -arvonnassa ja muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän on edelleen, mies vain on matkalla vaihtunut. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi tapa on mennä naimisiin esimerkiksi Suomessa ja hakea puolisoviisumia. Puolisoviisumia hakiessa on mahdollista edetä myös pidemmän kaavan kautta ja hakea suoraan sitä 10v Green Cardia (en ole tosin varma, onko siinä jokin sääntö, kuinka pitkään on pitänyt jo olla naimisissa). Puolisoviisumin käsittely on tainnut olla nyt jo pidempään täysin tukossa ja odotusaika on ollut reilusti yli vuoden. Tilanne on tosin saattanut helpottua sen jälkeen kun olen viimeksi seuraillut tilannetta.
      Jos amerikkalaisella puolisolla on mahdollisuus muuttaa toisen kotimaahan, on tilanne huomettavasti parempi. Voi elää ja asua yhdessä, hoitaa paperirumban ja päättää sitten joustavammin, mihin maahan asettuu seuraavaksi. Ja sitten on todellakin tuo lottery, johon kannattaa kyllä osallistua, jos muutto USA:han kiinnostaa.

      Poista
    2. Meillä on ratkaisu Amerikkaan muutto ongelmaan. Sivullamme: http://www.omarealtyfloridassa.com on selvitys kuinka ostamalla edullisen Realty Franchisen voi anoa E-2 viisumia, jolla voi asua loppumattomiin USA:ssa.

      Poista
  2. Heippa! Yksi vielä puuttui listasta 😊 nimittäin se green card lottery jos arpa onni lykästää voi unelmia lähteä myös sitä kautta toteuttamaan. Meillä prosessi etenee 😊 tämäkään ei ole mikään halpa polku mutta kuitenkin väylä sinne työmarkkinoille. Terkkuja Suomesta!
    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Mainitsin tuon lotteryn puolihuolimattomasti, mutta se on todellakin yksi mahdollisuus, jota kokeilemalla ei menetä yhtään mitään. Ja ilmeisesti nimestään huolimatta se ei ole ihan täysin lottery :). Oletteko te osallistuneet/voittaneet tuossa lotteryssa vai etenettekö muita väyliä pitkin?

      Poista
    2. Me voitimme lotteryssä viime keväänä ja nyt on työnhaku käynnissä. Ja todellakin ihan halpa ei tämä väylä myöskään ole ;)

      Poista
    3. Ai, eli GC pitää kuitenkin kustantaa itse!? Hyvä tietää!

      Poista
  3. Itse tuon saman prosessin kokeneena en voi muuta kuin kompata sua. Vaikein byrokraattinen juttu mitä olen ikinä joutunut tekemään. Me mentiin Jenkeissä naimisiin ja sain olla maassa kunnes homma meni läpi... haastattelu oli parin kolmen kuukauden jälkeen häistä, jolloin kuulemma hakemukseni oli jo hyväksytty, mutta itse korttia jouduin kuitenkin odottamaan kuukausikaupalla sen jälkeen, koska ne eivät onnistuneet saamaan sormenjälkiäni talteen joltain disketiltä. Niin uskomaton juttu! Meillehän kävi kuitenkin niin ikävästi, että erosimme ennen kuin tuo kaksivuotisviisumini meni umpeen ja dissolution of marriage oli harvinaisen kivuton juttu, jossa minun ei edes tarvinnut olla paikalla. Paperit lähetettiin minulle vain postissa. Sen pituinen se...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se byrokratian määrä todellakin yllätti. Ja myös se, kuinka paljon virheitä ja välillä randomeilta vaikuttavia päätöksiä USCIS tekee. Minä odottelin kutsua biometrics -tapaamiseen monta kuukautta, soittelin perään ja odottelin taas ja menetin välissä hermoni. Muutimme kesken prosessin toiseen osavaltioon, mikä sekoitti pakan ihan totaalisesti. Ei ollut mahdollisuutta toimia toisin, mutta suosittelen olemaan muuttamatta, jos suinkin mahdollista.

      Ihmissuhteen päättyminen oli varmasti rankkaa jo ihan sellaisenaan. Onneksi sitä ei sentä enää vaikeutettu byrokraattisilla kiemuroilla.

      Poista
  4. Samoja kysymyksiä esitellään eri paikoissa Australian osalta, että miten tänne pääsee.. naimisiinmeno taitaa olla aika kärkisijoilla täälläkin, mutta Australiaan on myös USA:ta helpompi päästä jos sattuu olemaan tarveammattilistalla. Paperisotaa, aikaa ja kuluja sekin tosin tietää - "independent skilled migration"-viisumin haku maksaa tällä hetkellä $3,600.

    USA:n Green Card Lottery on muuten lotto-nimensä veroista parempi tapa saada Green Card - viime vuonna se myönnettiin 88 hakijalle Suomesta. En usko että hakijoita on ihan tolkuttomasti, joten mahdollisuudet ovat joka tapauksessa monta kertaluokkaa paremmat kuin lottovoiton saaminen. Kannattaa ehdottomasti osallistua jos sellainen kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ei ole halpaa sielläkään! Australiassa on myös se work/holiday visa, mitä kaipaisin kovasti USA:hankin. Se olisi hyvä tapa päästä tutustumaan maahan, reissailla, rahoittaa matka työllä (ainaki osittain) ja saada monenelaista kokemusta.

      Tosiaan tuo Green Card lottery on yksi mahdollisuus. Minulla jäi aikoinaan osallistumatta, mutta luin jonkin verran asiasta. Vaikka nimi onkin lottery, se ei taida olla ihan sattumanvarainen juttu ja eri maista valitaan eri määrä voittajia. Jollain foorumilla oli juuri asiasta puhetta ja hieman eriäviä mielipiteitä voittomahdollisuuksista ja tilastoista. Joku sanoi, että voittotodennäköisyys olisi 2,5 %, mutta en alkanut tarkistamaan väitteen todenmukaisuutta.

      Poista
  5. Kihlattiviisumin hakemisen ja hirveän odottelun sijaan voi myös tulla tänne turistina, mennä naimisiin ja hakea adjustment of statusta turistista lailliseksi kansalaiseksi. Paljon nopeampaa (ja vähän halvempaa) kuin hakea noita fiance-viisumeja toisen mahdollisesti odotellassa vieläpä Suomessa :) Meille oli kans pieni shokki tuo, että naimisiin on mentävä, jos tänne halajan muuttaa. Eka oltiin iloisesti siinä luulossa että kunhan hommataan mulle täältä duuni niin asia hoituu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin unohdin sanoa, että me tehtiin noin, että tulin tosiaan vain estalla tänne, eli en levittele mitään urbaanilegendoja täällä hehe:)

      Poista
    2. Moni on tuon tehnytkin ja kuulemma jotkut lakimiehetkin sitä suosittelevat, mutta jos ihan lain pilkkua viilataan, on se vastoin lakia. Estalla ei saa tulla, jos tarkoituksena on jäädä maahan. Mutta ainahan sitä voi sanoa, ettei ollut tarkoituksena jäädä, elämä päätti toisin :). Tuo siis taitaa olla nopsin keino olla yhdessä, tosin töitä ei pääse heti tekemään ja siinä on se pieni epävarmuustekijä, että paperit päätyvät USCIS:llä väärälle ihmiselle, joka asettaa kyseenalaiseksi estalla tulon. En ole tosin kuullut henkilökohtaisesti, että kenelläkään olisi ollut ongelmia.

      Poista
    3. Sen verran viilaan pilkkua Emmin kommenttiin, että adjustment of stauksella ei pääse lailliseksi kansalaiseksi. Kansalaisuusprosessi on eri juttu. Avioliittopohjaisella Green Cardilla voi kansalaisuutta hakea kolmen vuoden jälkeen Green Cardin saamisesta. Työperäisellä Green Cardilla vastaava aika on viisi vuotta.

      Poista
    4. Onko tosiaan niin, ettei adjustment of statuksella voi koskaan päätyä kansalaiseksi? Vaikka olisi siis saanut GC:n ongelmitta ja adjustment perustuu avioliittoon? Olen kuullut tästä väitteitä puoleen ja toiseen, mutten jutellut henk.koht. kenenkään koko prosessin läpikäyneen kanssa.

      Poista
    5. Ah, nyt vasta luin tarkasti... Emmillä siis kirjoitus-/ajatusvirhe. Eli laillista permanent resident tarkoittaa tässä vaiheessa ja kansalaisuuden haku sitten myöhemmin. Mutta silti kiinnostaa kuulla, jos jollakulla on kokemusta kamsalaisuusprosessista tuon adjustment of statuksen jälkeen.

      Poista
    6. JR- Laillinen kansalainen, juu kirjoitin nopeasti ajattelematta. Olen siis "legal resident" en "citizen", suomeksi vaikea kirjoittaa oikeita vasteita. GC:n sain heti ja kolmen vuoden avioliiton jälkeen voi hakea sitä kansalaisuutta.

      Poista
    7. JR- Laillinen kansalainen, juu kirjoitin nopeasti ajattelematta. Olen siis "legal resident" en "citizen", suomeksi vaikea kirjoittaa oikeita vasteita. GC:n sain heti ja kolmen vuoden avioliiton jälkeen voi hakea sitä kansalaisuutta.

      Poista
  6. Hirveen nopeetahan tää tyonantajan kautta saapuva GC'kin on... nimimerkilla nyt 3vuotta ja kuukausi odoteltu. Vaikka eipä meillä Suomalaisilla ole siltikään juurikaan valitettavaa, kun kuuntelee muiden kansallisuuksien odotusaikoja ihan samankin työnantajan parista. Niin ja aikanaan odottettiin 6kk Suomessa viisumia saapuvaksi, mehän ollaan täällä L1 ja L2 viisumeilla.

    Ei o helppoo ei. Eikä ollu unelma ees mut en kylla vielä oo valmis poiskaan lahteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko eri kansalaisuuksilla eri aika, joka pitää asua/työskennellä USA:ssa L-viisumilla ennenkuin voi hakea GC? Vai kestääkö käsittely eri aikoja?
      Nää on kyllä sellaisia koukeroita, että nostan hattua immigration lakimiehille! Toisaalta ei ole ihme, ettei USCIS:n agentitkaan tunnu tietävän, miten homma menee (vaikka se toki ärsyttääkin silloin kun tarvitsisi apua)...

      Poista
    2. Juu, kyllä se valitettavasti riippuu myös pitkälti siittä, mistä olet lähtöisin... intialaisilla keskimääräinen GC'n myöntämis aika on n.8vuotta kun taas me eurooppalaiset mennään kepeesti n.3 vuoden keskiarvolla. Toi 8-vuotta on jotenkin ihan hullua, siinä uusitaan viisumiakin muutamaankin otteeseen välillä.

      Ja ihan liikaa on niitä, joille ihan tässä viime metreillä käy huonosti (irtisanominen tms), jolloin jos uusi tyonantaja loytyy pitaa myos GC prosessi aloittaa aivan alusta. :( tai tosiaan vain muuttaa maasta, vaikka kuinka GC prosessi olisi viime metreillä niin kaikki on tyonantajasta kiinni, loppuun saakka..

      Poista
    3. Niin ja sekin vielä, et mä (puolisoviisumilla) olen käytännössä täysin miehen armoilla, eron sattuessa mun oleskelu täällä loppuisi kuin seinään vaikka olisikin oma työ jo siinä vaiheessa. Puolisona oot riippuvainen sekä puolisostasi että puolison tyonantajasta. Eihän sekään oikeasti kauheen kiva ajatus ole, et mies vaikka lähtis toisen matkaan ja samalla itse saat lentoliput kotiin vaikka elämäsi olisi jo täysin täällä. Hypoteettisesti tietenkin, mut näin se menee, julmasti.

      En oo ikinä avannut suutani noissa ennalta mainitsemissasi ketjuissa mut nyt näköjään on sanottavaa vaikka ja kuinka. :D

      Poista
    4. Onpa kyllä isoja eroavaisuuksia odotteluajoissa! Avioliittoon perustuvissa viisumeissa/ GC:ssa kaikki kansalaisuudet ovat ainakin periaatteessa samalla viivalla. Sitä en sitten tiedä, syynätäänkö tiettyjen maiden hakijoiden paperit tavallistakin tarkemmin. Tuskin, sillä sen verran tarkasti käsiteltiin meidänkin tapaus.

      Tuo epävarmuus ja työnantajasta/ puolisosta riippuvaisena oleminen on yksi iso stressitekijä. Varsinkin kun näintä yllättäviä (massa)irtisanomisia on tapahtunut niin paljon viimeaikoina. Avioliiton kautta saatu 2 vuoden GC on myös avioliitosta riippuvainen (ellei pysty todistamaan esim. perheväkivaltaa tms.), mutta sitten kun ehdot poistetaan ja saa sen 10v. GC, sitä ei oteta enää pois jos ero tulee.

      Poista
    5. Jos on täällä L-viisumilla (eli intracompany transfer), niin se milloin työnantaja aloittaa green card prosessin on aikapitkälti työnantajasta kiinni. GreenCardin käsittelyaikaan tämän jälkeen vaikuttaa onko viisumi L1A (manageri) vai L1B (asiantuntija). Puolisolla on molemmissa tapauksissa L2. Itse olin aikoinani L1A:lla ja 2003/4 Green Cardissa meni vajaa vuosi. Tiedän, että sen jälkeen on ollut nopeampiakin tapauksia. L1B:ssä käsittelyajat on pitempiä. L-viisumi (L1A ja L1B) on siitä kenkku, että jos firma päättää irtisanoa, on lähes ainoa vaihtoehto palata Suomeen. L-viisumi kuin ei ole siirrettävissä. (Tiedän tässäkin toki poikkeuksia, jolloin L-viisumilainen on irtisanottu, mutta pystyi siirtymän toiseen firmaan jolloin hänelle haettiin eri kategorian viisumi, oliskohan ollut O, kun H1-quota on yleensä aina täynnä). Yleensäkin vinkkinä kaikille L-viisumilaisille: jos on pienintäkään halua jäädä USA:han, niin heti green card prosessi vireille kun se vain työnantajan politiikan mukaan on mahdollista.

      Poista
    6. H1B viisumilaisten tilanne on L-viisumilaisiin siinä suhteessa parempi, että heidän viisumi on siirrettävissä tietyissä rajoissa työnantajien välillä (työtehtävien pitää olla samoja - esim jos on softasuunnitteluinsinööri firmassa A, voidaan viisumi siirtää jos firmassa B on myös softasuunnitteluinsinöörin paikka; mutta jos firma C tarjoaakin asiakastuki-insinöörin paikkaa, niin ei välttämättä onnistu).

      Poista
    7. Ja kun GC prosessiajat saattaa vaihdella siltikin vaikka kaksi samaan aikaan samasta maasta samalle työnantajalle samanlaisilla viisumeilla tulleet laittaisivat prosessin kayntiin samaan aikaan. Tiedän kanssa tapauksia, vielä lahiajoilta, kun GC on tullut about vuodessa mut ilmeisesti keskiarvo meilla eurooppalaisilla on about 3vuotta nykyään.

      Onhan näissä puolisoviisumeissa eroa siinäkin kuka saa tehdä töitä ja kuka ei.. meillä oli aikanaan ehtona, että minunkin viisumille on mahdollista hakea tyolupa. Näin siis L2 puolisona saan tehdä töitä itsekin kun puolison työnantaja hoisi tyoluvan myos minulle. Ilmeisesti H2 puolisona ei tyolupaa oikein edes tahdo saada, tästä en nyt mene ihan takuuseen mutta erilaisia puoliso-oikeuksia kuitenkin on.

      Toivotaan, ettei ko. työnantaja nyt potki puolisoa ulos tai puoliso heitä nurkkaan näin viime metreillä. :)

      Poista
    8. Kiitos JR! Mielenkiintoista kuultavaa, kun itsella ei juurikaan ole tietoa eika kokemusta noista tyoperaisista viisumeista.

      Poista
    9. L2 puolison mahdollisuus hakea EAD tuli muistaakseni 2003. Omalla kohdalla haettiin EAD puolisolle itse. H1B:n puolison H2:lle EAD mahdollisuus tuli muistaakseni viime vuonna. NPR:llä oli joskus juttua asiasta. En nyt muista oliko tässä jotakin rajoituksia.

      Mainittakoon vielä, että nämä puolisoviisumit on vain naimisissa oleville pariskunnille. USCIS ei tunnusta avoliittoa. Jos muuttaa tänne avoliitossa (mikä on kyllä mielestäni aika tavalla hankaluuksien kerjäämistä), niin silloin puolisolle haetaan B2, joka on aika ikävä viisumi. Sillä kun saa olla vain puoli vuotta kerrallaan ja rajalla lasketaan päivät tarkasti. Tiedän tapauksia, jossa tämä on johtanut siihen, että vaimo on joutunut lähtemään Suomeen miehen jäädessä tänne töihin.

      Yleensäkin ottaen viisumilaisena kannattaa huomioida, että maahanpääsy on aina kiinni siitä immigration virkailijasta. Myös I-94:een merkattava päivämäärä ei välttämättä ole sama kuin viisumin loppumispäivä. Jos rajalla sanoo immigration officerille viisumilaisena että on tulossa kotiin, voi officer kuitata siihen että USA ei ole sinun kotisi.

      Kansalaisuusprosessi on helppo hoitaa itse. N-400 lomake löytyy USCIS websivuilta ja sen täyttämällä + lähettämällä shekki USCIS:lle lähtee prosessi käyntiin. Prosessiin kuuluu sormenjälkien ottaminen (pitää ottaa vaikka ne on jo otettu Green Cardia varten yms) ja USCIS:n virkailijan haastattelu, jossa kysellään yleistietoa USA:n historiasta, lainsäädännöstä ja hallinnosta. Lisäksi testataan suullinen ja kirjallinen englanninkielen taito. Testiä varten saa sormenjälkien annon yhteydessä vihkosen ja kysymykset. Jos läpäisee haastattelun ja testin, saa sitten kutsun valatilaisuuteen, jossa valan vannomisen jälkeen saa naturalization sertifikaatin ja näin ollen on USA:n kansalainen.

      Poista
    10. Kansalaisuusprosessin vaikein osuus taitaa tosiaan olla se, että muistaa vanhojen reissujen (tai USA:han saapumisten) päivämäärät oikein viimisiltä viideltä vuodelta. Jos hakee kansalaisuutta avioliittoperusteisesti 3 vuoden jälkeen, pitää mukaan liittää myös todisteita avioliitosta. Mutta se on useimmille aika helppo homma sekin.

      Poista
  7. Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus ja keskustelu! Vahvisti mun käsityksiä siitä, että valitettavasti just noin hankalaa se sinne muuttaminen on :/ Onneksi aina voi reissata ja silloinhan Amerikka näyttää parhaat puolensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden eri ryhmien ketjuja lukiessa tuli sellainen olo, että tällainen kirjoitus voisi tulla tarpeeseen. Enhän minäkään tiennyt mistään mitään ennen kuin prosessi tuli itselle ajankohtaiseksi. Paljon olemme oppineet matkanvarrella, mutta siltikin tiedän paremmin ainoastaan näistä avioliittopohjaisista prosesseista.

      Onneksi reissaamiseen ei tosiaan tarvita muuta kuin esta! Reissumaana USA on aika mainio :).

      Poista
  8. Asiat ovat varmasti muuttuneet vuosien aikana. Olen ollut L1, sitten H1 ja vielä uudelleen L1 - siinä vaiheessa lakimies sanoi, että viisumit on nyt käytetty loppuun. Henk. kohtaisesti nöyryyttävintä oli lääkärintarkastus Nashua NH:ssä vuonna 2000. Melkeinpä toivoisin, että kaikki kansalaisetkin tutkittaisiin samalla tarkkuudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon kihlattu viisumiin kuuluin myös parin tunnin mittainen lääkärintarkastus. Suomessa oli muistaakseni viisi paneelilääkäriä, joista piti valita ja hinnat olivat sen mukaisia (useita satasia). Kaikki lääkärit taisivat vielä olla Helsingissä, mikä ei ollut minulle ongelma, sillä asuin siellä itse, mutta lähdepä nyt vaikka Rovaniemeltä lääkäriin ja sitten myöhemmin vielä viisumihaastatteluun. Aika kalliiksi ja aikaa vieväksi menee prosessi.

      Päädyitkö sinä hakemaan GC (siis oliko se edes mahdollista) vai oletko nyt Suomessa?

      Poista
    2. GC ja viela jatkettiinkin silla ensimmaisen umpeuduttua - ja sitten syyskuussa 2015 kansalaisuus. Edelleen taalla vaikkakin asuinpaikka ja osavaltio on muuttunut 5 kertaa.

      Poista
  9. Todella hyvä kirjoitus! Ja toit oikeastaan paljon esille juuri niitä asioita, minkä vuoksi me valittiin asettua Suomeen. Mentiin naimisiin Suomessa ja asetuttiin tänne myös asumaan - juuri sen vuoksi, että USA:n päässä olisi saanut tehdä vielä tätäkin enemmän paperitöitä, odotteluajat pelottivat ja toisaalta, miehen velvoitteet armeijalle olivat päättyneet. Eihän sitä koskaan tietysti tiedä, vaikka päätettäisiin jossakin vaiheessa vaihtaa asemapaikkaa ja siirtyä USA:n asumaan, mutta ainakin toistaiseksi on ihan hyvä näin. Helppoa ei missään tapauksessa sinne muuttaminen ole, vaikka naimisiinkin menisi. :) (Tai vaikka paperipinoista hengissä selviäisikin, viimeistään se odotteleminen ajaa hulluksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelu on vaikeaa ja tylsää, varsinkin silloin kun odotteli vielä myös työlupaa tai yritti suunnitella häitä, joiden toteutuminen oli loppupeleissä siitä viisumista kiinni. Kiva kuulla, että olette tyytyväisiä elämään Suomessa! Ja tosiaan, jos joskus haluaa lätäkön tälle puolelle, voi prosessin aloittaa jo hyvissä ajoin, jolloin odottelu menee siinä muun elämän ohessa.

      Poista
  10. Minä olen myös seurannut ihan kyllästymiseen saakka näitä loputtomia kysymysten sarjoja juurikin näillä FB -sivustoilla. Ymmärrän toki, että voi olla vaikeaa löytää suoria vastauksia näihin kysymyksiin siitä tietoviidakosta joka virallisilla sivuilla on, mutta monet kysyjistä eivät ole koskaan edes käyneet Yhdysvalloissa.

    Ja komppaan sinua siinä asiassa, että ei tämä naimisiin menon tiekään ole ihan yksinkertainen. Aika stressaava oli se odottelu ja mekin saatiin request of evidence niin meinasi jo itsellä usko loppua. Että vailla olisikin helpoin tai nopein tie, ei ole helppo sekään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nämä ovat aika mutkikkaita asioita. Silloin kun itse otin asioista selvää, en osannut edes ajatella blogeja tai fb-ryhmiä tiedonlähteenä. Sinänsä kyllä kiva, että tarvittaessa nykyään löytyy tietoa ja vertaistukea helposti, mutta toivottavasti kaikki muistavat senkin, ettei näistä lähteistä saatu tieto ole välttämättä aina ihan totuudenmukaista tai ajantasalla.

      Poista
  11. Nykyään on mahdollista ostaa oma edullinen firma Floridasta ja saada E-2 työ- ja oleskelulupa. E-2 viisumilla voi asua Amerikassa niin kauan, kun firmanne toimii ja pystyy elättämään teidät. Meillä on useita yhteistyö asianajajia, jotka ovat erikoistuneet anomaan ulkolaisille E-2 työ- ja oleskelupia. Heidän suositus on, että yrityksen hinta olisi vähintään noin $100,000, että se täyttäisi E-2 viisumin saantiehdot. E-2 viisumi ei velvoita asumaan USA:ssa yli puolta vuotta, kuten Green Card. Lisää kuinka muuttaa helposti Floridaan sivulla: http://www.buyabusinessinusa.com/oma-firma-amerikassa

    VastaaPoista
  12. Pakko kysästä,kun joku puhui asiasta niin kevyesti,että lähtee vaan sitten poikakaverin mukaan Amerikkaan,jos hän saa sieltä töitä..Mutta onko sillä loppujen lopuksi vaikutusta/helpotusta viisumien saantiin ym,jos Suomalainen (seurustelu)kumppani saa työpaikan Amerikasta?Voiko sinne oikeasti lähteä vaan mukaan,kattelemaan meininkiä ja kenties paikan päällä päättää mitä tekee,työt,opiskelut ?! (Itselle tuli ensimmäisenä mieleen ettei se voi ihan noin helposti mennä :P :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiseltään sanoisin, että se ei ole ihan niin helppoa, ellei sitten saa itselleen sellaista työpaikka, joka kustantaa viisumin. Yleensä työpaikat eivät kustanna kumppanin viisumia, ellei pari ole naimisissa. Yksi vaihtoehto voisi olla au-pairiksi tai opiskelijaksi tuleminen. Ja tokihan tänne voi tulla 90 päivän ajaksi ilman viisumiakin (turistiviisumin kanssa jopa pidempään) katselemaan meninkiä, jos vain rahat vain riittävät.

      Poista
    2. Juurikin näin,kiitos vastauksesta :)

      Poista
  13. Sitten vielä valitellaan, että Suomeen on niin vaikeaa tuoda sitä ulkomaalaista ihastusta.

    VastaaPoista
  14. Minä en tiedä juurikaan mitään Suomeen muuttamiseen kuuluvista prosesseista, kun se ei ole ainakaan toistaiseksi ollut ajankohtaista. Mutta USA:han muuttaminen vaatii tosiaan paljon paperinpyörittelyä ja kärsivällistä asennetta :).

    VastaaPoista
  15. Lokakuun alussa K1-fiance (sulhas/morsian) viisumihakemus sisään US-kansalaisen kanssa (oisko ollut 600$). Joulukuun lopulla lääkärintarkistus Helsingissä (500€) (nyt vain kaksi lääkäriä Suomessa jotka valtuutettu). Haastattelu Hgin lähetystössä 28.12. ja viisumi myönnettiin 3.Tammikuuta.2017. Lento USAan 12.Tammikuuta ja naimisiin USAssa 31.Tammikuuta.2017. 2.Helmikuuta.2017 laitettu Adjustment of Status paperit menemään (1225$). Nyt odottelen sitten että pääsen moikkaamaan lapsia Suomeen. Pykälien mukaan maasta ei pitäisi poistua jos paperit ei "kunnossa"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla meni nopealla aikataululla! Mahtavaa! Osaatko sanoa oliko tuo nykyinen keskivertainen käsittelyaika vai kävikö sinulla tuuri?

      Poista
  16. Heippa! Itse muutin tänne vuoden 1999 lopulla fiancee-viisumilla, ja silloin käsittelyaika oli aika lyhyt, ja prosessi helppo. Tutuustuin amerikkalaiseen mieheeni jo vuonna 1994, eli meillä oli historiaa siinä vaiheessa, kun päätimme mennä naimisiin ja hakea viisumia. Mutta kipeää se teki ja oli ikävä, vaikka prosessiin ei mennyt kuin ehkä puoli vuotta K1-viisumin hakemisen jälkeen. Emmekä käyttäneet lakimiehiä tms, vaan teimme kaiken itse.

    Sain USA:n kansalaisuuden vuonna 2006. Suomessa en ole käynyt kuin kerran (hirrrrrvittävä lentopelko...), mutta kova ikävä sinne on. Mutta en varmana muutaisi enää takaisin, sen verran olen amerikkalaistunut!

    En vielä ole lukenut blogiasi enempää kuin mitä tulin tänne kommentoimaan, mutta varmasti luen kaiken tässä pikapuoliin. Itse asun Ohiossa, haaveena olisi kyllä jokus vierailla Kaliforniassa.. JOS sinne pääsisi helposti, tai nopeasti ilman lentämistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mia, kiva, että löysit tänne blogiin! Ennen 9/11 prosessi oli huomattavasti helpompi ja nopeampi. Varsinkin jos kyse oli avioliittoperusteisesta maahanmuutosta. Minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja hakea kansalaisuutta. Minulla on ollut GC jo yli 5 vuotta, joten sen prosessin ei pitäisi olla vaikea.

      Minä olen yrittänyt käydä kerran vuodessa tai puolessatoista Suomessa. Useamminkin olisi tietty kiva käydä, jos olisi enemmän rahaa ja varsinkin lomia :D. Miten olisi road trip Ohiosta Kaliforniaan? Matkalle mahtuisi aika monta kivaa kansallispuistoa ja muutakin nähtävää. Nopea reissu se ei tosin olisi... Minun anopilla on myös paha lentopelko, mutta nyt halu käydä täällä San Diegossa (New Jerseysta) on niin suuri, että hän miettii josko kuitenkin uskaltautuisi lentokoneeseen. Peukut pystyssä, että saadaan hänet tänne vierailulle vielä jonain päivänä.

      Poista
    2. Moi! :) Kansalaisuutta hain vasta, kun Suomi salli kaksoiskansalaisuuden. Vaikka prosessin mukaan uuden Yhdysvaltain kansalaisen pitäisi 'renounce all other citizenships'. Matkustin Suomeenkin ihan vain Yhdysvaltain passilla ja olen kunnon kiltti jenkki. Mutta JOS joskus pitäisi palata Suomeen, ovet eivät ole lukossa tuon kaksoiskansalaisuuden ansiosta, Suomi kyllä ottaisi takaisin.

      Itse prosessi oli aika kivuton, taisi olla vain yhdet sormejäljet ja yksi haastattelu kunnon paperisodan lisäksi. Suurin hässeli oli itse tilaisuudessa, kun oikeustalolla piti olla tarkalleen oikeassa järjestyksessä, että sai oikeat paperit jne! Mutta ikimuistoinen tilaisuus, mukana oli ihmisiä varmana tusinasta eri maasta, vanhimmat olivat ihana kiinalainen pariskunta, joka ei edes puhunut englantia.

      Onneksi Amazonista saa Fazerin Sinistä ja turkinpippuri-karkkeja! Ja kaupoissa on täälläkin näkkileipää ja hapankorppuja. Suuri ilon aihe minulle on nyt se, että tänä kesänä tähän aika lähelle tulee IKEA! Sitä odotan kuin kokkomikko joulua! Tänään kokkaisin maksapasteijaa, kun siihen iski himo vastikään, eikä kaupoista saa kunnollista :)

      Road trip olisi ihana, varsinkin länteen päin. Täällä olemme miehen kanssa ajaneet Pohjois-Caroliinaan ja Floridaan lomalla, Florida oli jo eksoottisempaa. Nyt vain meillä on kaksi isoa saksanpaimenkoiraa, joita en hennoisi jäättää hoitoon. Ja herrat taas ovat liian isoja, karvaisia ja levottomia nykyisen auton takapenkille kahdestaan pitkäksi ajoksi.

      Mutta eiköhän tässä joskus vielä tule se Kalifornian matka tehtyä! :)

      Poista
  17. Me olemme auttaneet useita ulkolaisia muttamaan pysyvästi Floridaan. Yksi helpoimmista tavoista on ostaa oma halpa yritys. Voi ostaa esim. pienen kampaamon, jossa itsenäiset kampaajat tekevät teille rahaa joka päivä ja teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin ostaa kampaamo ja työllistää muutama Amerikkalainen. Lisää sivullamme: http://www.buyabusinessinusa.com/oma-firma-amerikassa

    VastaaPoista
  18. Heippa Veera,

    Ensinnäkin kiitos ihanasta blogista <3 Liikutuin kovasti katsellessani kuvia aavikosta ja punaisista vuorista.

    Halusin kuitenkin kommentoida tai lähinnä kysyä että miten jaksoitte pitkät ajat erossa? ja kuinka kauan olitte etäsuhteessa ennen kuin päätitte avioitua ja hakea viisumia? Pahoittelen jos kysymykseni ovat liian henkilökohtaisia ja ymmärrän jos et koe mielekkäänä vastata :) Olemme kuitenkin poikaystäväni kanssa tämän paperisodan alkutaipaleella tai siis suunnitelmissa kihlautua tulevana kesänä ja sitten aloittaa prosessi. Olisi vaan jo niin kiire päästä elämään yhteistä elämää ihmisen kanssa jota on koko tähän astisen elämänsä odottanut :)

    -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)! Kuulostaa kovin tutulle tuo tunne siitä, että päätöksen varmistuttua ei jaksaisi odottaa enää yhtään. Mutta nyt kun ajattelen asiaa jälkikäteen, se odotusaika meni kuitenkin aika nopsaan ja oli kaiken ikävän ja odottelun arvoista. Olen kirjoitellut joskus aikanaan tänne blogiin meidän suhteen historiasta. Laitan tähän linkit. Ja laita ihmeessä sähköpostia, jos tarvitset joskus vinkkejä tai henkistä tukea.

      http://veerakaukanakotona.blogspot.com/2015/09/kahdeksan-vuotta-sitten.html
      http://veerakaukanakotona.blogspot.com/2015/09/kuinkas-sitten-kavikaan.html
      http://veerakaukanakotona.blogspot.com/2015/09/miten-meista-tuli-me-vol3.html

      Poista