keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Onneksi aurinko ei paista (ihan) joka päivä

Yksi suomalaisille tyypillinen piirre on se, että ulkona ollaan säällä kuin säällä ja jos ulkona sattuu paistamaan aurinko, on sisään jääminen sula mahdottomuus. Näin minä kasvoin ja elin ja lastentarhanopettajana myöskin työskentelin.

Mutta miten käy tälle suomalaiselle mentaliteetille, jos muuttaa sellaiselle alueelle, missä aurinko paistaa lähes joka päivä? Toiset sanovat kyllästyvänsä ja turtuvansa aurinkoon, mutta omalla kohdallani en ole varma, voiko auringonpaiste koskaan menettää merkitystään, ainakaan ihan kokonaan.

Ulkoa pilkistävä aurinko saa minut edelleenkin iloiseksi, energiatasoni nousemaan ja mieleni lepattamaan. Tekisi mieli olla ulkona, olisi pakko saada olla ulkona. Miksi ihmeessä tuhlaan tämän kauniin päivän sisällä?

Mutta kyllä pilvisetkin päivät osaavat olla silloin tällöin ihania. Joskus ne toimivat hyvänä syynä olla sisällä, toisinaan taas yllättävät ulos uskaltautujan kauneudellaan.

San Diegon aamut ovat valjenneet tällä viikolla sumuisen hitaasti. MaanantaiaamunaTorrey Pines näytti minulle itsestään uuden puolen, joka sai tämän aloittelevan valokuvaajan innostumaan. Olen ottanut Torrey Pinesin aalloista, rannoista ja kallioista jo tuhansia kuvia, mutten vielä kertaakaan tällaisia.

















Mystistä, kaunista ja voimakasta. Aikalailla sopiva alku tälle viikolle.

13 kommenttia:

  1. Mä kuulun kyllä siihen joukkoon jota ei ollenkaan haittaa jatkuva hyvä sää (kts https://australiaan.wordpress.com/2013/01/28/suomalaisia-kayttaytymisvammoja-jotka-paranevat-australiassa/), enkä koe enää minkäänlaista pakottavaa tarvetta mennä ulos jos/kun on hyvä sää. Toki esim. pitkän kuivan kauden jälkeen sitä on iloinenkin sateesta, jolloin taas senkin kokee "hyvänä" säänä. Win-win! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä pikkuisen kade :). Ehkäpä minäkin vielä jonain päivänä opin. Sateesta toki minäkin iloitsen, sillä sitä täällä tarvitaan.

      Poista
  2. Asuin lyhyitä pätkiä Del Marin keskustassa ja Torrey Pines-alue oli ehdoton suosikkipaikka kävelyyn! Työskentelin pyörämatkan päässä asunnostani ja kyllä se oli melkoista jumppaa ajaa kukkulalle ylös. Hienot muistot jäi. Olen myös asustellut San Diegossa Hurton Plazan lähellä ja kivat ulkoilualueet löytyvät sielläkin läheltä. Aurinkoon ei kai koskaan voi kyllästyä. Ihanassa ympäristössä saat asua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä kukkuloilla ajeleminen käy todellakin kuntoilusta! Eikä muuten tarvinnut kuin mennä kukkulan yli La Jollan suuntaan, niin sääkin oli jo ihan eri. Arinko paistoi eikä sumusta ollut tietoakaan. Vaikka aurinkoon sitten joskus mahdollisesti kyllästyisikin, niin näihin maisemiin ei taatusti milloinkaan :)!

      Poista
  3. Seuraavaksi onkin sit nähtävä lunta. ;) oon edelleen ihan tuon ekan kuvan lumoissa! Onneks oli kamerat messissä, sai oikeesri kerrankin ihan erilaisia kuvia, vaikka kaunistahan tuolla toki on auringossakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi olla aina kamera mukana, kun koskaan ei tiedä. Kävin ti-iltana juoksemassa eikä ollut edes puhelin mukana ja vitsit, että harmitti, kun auringonlasku olikin tosi upea. Oranssi taivas ja siihen ohkanen sumupilvi päälle.

      Poista
  4. Ihania kuvia! Varsinkin tuo ensimmainen missa lokkien siivet lepattaa :) Oon kylla ihan samaa mielta etta jos aurinko paistaa, ja varsinkin jos se paistaa oikeen kunnolla tuntuu turhalta olla sisalla. Ma oon tosin vahan huono lahtemaan ulos silla en oo mikaan kuntoilija ja harmittaa aina lahtea yksin ulos. Nyt oon tosin yrittanyt menna viltin kanssa nurmikolle lukemaan auringonpaisteeseen etta ehkapa opin kayttamaan nama kivat paivat hyvakseni ihan yksinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo Lintukuva on minunkin lemppari. Mä olen monta kertaa miettinyt, että koira olisi (siitäkin) kiva, että aina olisi hyvä syy ja joku, jonka kanssa mennä ulos. Ehkä jonain päivänä. Tai ehkä alankin taas ulkoiluttamaan Kisua valjaissa :).

      Poista
    2. Meilla ollaan mietitty ihan samaa :) Tosin elamantilanne talla hetkella ei suo koirakumppania. Kyllahan noita rottiakin vois valjaissa kavelyttaa mutta niilla ei varmaan olis yhta hauskaa kun mammalla :D

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos! Pitivät muuten kovaa ääntäkin nuo aallot! Mahtavaa luonnonvoimaa.

      Poista
  6. Luin sun muitakin opepostauksia, mut mul ois muutama kysymys. Opiskelen siis itsekin lastentarhanopettajaks ja suunnitelmis jossain vaihees asuu ulkomailla. :)

    Oletko USA:ssa pätevä lastentarhanope Suomen kandin papereilla? Vai ootko ennemminkin ylikoulutettu kuin alikoulutettu siel eskariopeks?

    Ootko törmänny siel päin suomenkielisiin kouluihin/päiväkoteihin? Jännittää, et pitäs lasten vanhemmille osata kertoo englanniks, miks tekee asiat niin ku tekee. Selittää varhaiskasvatus-/esiopetus-/opetussuunnitelmia ei omal äidinkielel...

    Minkä ikäisiä oot pätevä opettaa USA:ssa? Ootko viihtyny paremmin siel vai Suomes opena? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on itsellä varhaiskasvatuksen maisterin paperit ja niillä olen täysin ylikoulutettu. Kandin papereitakaan ei vaadita (ainoastaan associates degree), mutta siitä on varmasti hyötyä, kun kyse on kuitenkin ulkomaalaisesta tutkinnosta. Joissain osavaltiossa on määrätty tosi tarkasti, mitkä kurssit pitää olla suoritettuina, joten saatat joutua selittelemään/soveltamaan, huonolla säkällä suorittamaan jonkun yksittäisen kurssin. Suosittelen myös hankkimaan jonkun verran työkokemusta Suomesta ennen ulkomaille muuttoa. Siitä oli ainakin minulle todella paljon hyötyä töistä etsiessäni.

      Suomenkielisiin kouluihin en ole täällä törmännyt. Koulut ovat aika erilaisia keskenään ja suomalaisiin verrattuina, mutta minulla on ollut aina hyvä säkä sen suhteen, että olen saanut hyvin vapaat kädet. Olen yhdistellyt suomalaista näkemystä paikallisiin vaatimuksiin ja saanut yleensä hyvää palautetta niin vanhemmilta kuin työkavereiltakin. Kielitaito kasvaa nopeasti tätä työtä tehdessä, kun periaatteessa puhut ja selitätä lapsille, vanhemmille ja työkavereille ihan koko ajan :).

      Periaatteessa olen pätevä opettamaan infants - kindergarten, mutta kindergarten on koulupiirin puolella ja opettajan täytyy hankkia osavaltiokohtainen pätevöityminen/lupa toimia ammatissa (certificate). Voisin myös luultavasti hankkia ala-asteen puolelle sijaisopettajan pätevyyden tekemällä muutaman testin.

      Kummankin maan käytännöissä on puolensa. Lapset ja lasten perustarpeet on samoja, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Täällä osavaltiokohtaiset lait säätelevät esim. suhdelukuja ja turvallisuus-/terveystekijöitä, mutta muuten kouluilla on aika vapaat kädet. Täällä ei siis ole samanlaista valtakunnalista tai kuntakohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa kuin Suomessa.

      Toivottavasti näistä oli apua! Laita vaikka sähköpostia, jos tulee mieleen lisäkysymyksiä nyt tai myöhemmin. Autan ja kerron kyllä mielelläni sen minkä osaan. veerakaukanakotona@gmail.com

      Poista