tiistai 19. syyskuuta 2017

Tiistai 19.9

'Phillin kello soi jo puoli kuudelta. Saisin itse nukkua kuuteen, mutta homma menee torkkumiseksi. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) olen valmis nousemaan, kun oma kelloni soi.

Pakkailen eilisen illallisen tähteitä rasioihin. Lohi- ja tomaattisalaattia riittää sekä tämän päivän että huomisen lounaaksi. Aamupalaksi syön kreikkalaista jogurttia, sokeroimattomia muroja, mangoa ja vadelmia.

Sitten taas pyörällä töihin. Ulkona on aamusta pilvistä ja yllättävän viileää. El Cajon Boulevardia ylittäessäni ihastelen itäistä taivasta, joka hohkaa oranssina vuorten yllä. Pilvipeite on jo hyvää vauhtia rakoilemassa sisämaassa.

Töissä on aina tiistai- ja torstaiaamuisin kiirettä. Ensimmäinen lapsi on saapunut jo ennen minua eikä kavereitakaan tarvitse odottaa kauaa. Vipinästä huolimatta aika matelee. Katson kelloa vähintään kymmenen minuutin välein.

Vihdoin on lounasaika ja sen jälkeen oma taukoni. Päätän käydä kävelyllä ja CVS -kaupassa. Nyt taivas on jo kirkas ja pilvetön eikä aamun viileydestä ole tietoakaan.

Iltapäivä kuluu hieman aamua nopeammin ja aika pian kello onkin jo neljä. Pyöräilen kotiin,  käyn pikaisesti suihkussa, syön banaanin sekä kourallisen pähkinöitä ja suuntaan kohti työpäivä numero kakkosta Community Collegelle. Phill on vielä töissä, joten minun on pakko lähteä matkaan kyseenalaisessa kunnossa olevalla autollani. Varoitusvalot palavat yhä edelleen, mutta ilman herkkää tietokonetta en edes tietäisi, että autossa on jotain vialla.

Kopiokone on edelleenkin rikki. Perhana! Onneksi luokkahuone on ns. smart classroom, eli pystyn heijastamaan videoita ja artikkeleita netin kautta kankaalle. Juttelen opettajien huoneessa hetken puolitutun ESL (English as a Second Language) -opettajan kanssa. Yritämme miettiä, miten Parent Education ja ESL -voisivat tehdä entistä enemmän yhteistyötä ja kiroamme kumpikin rikki olevaa (ainokaista) kopiokonetta.

Tiistai-illan tuntini kestää kuudesta kahdekasaan. Tämän päivän aiheena on Ages and Stages, eli lasten kehytyksen merkkipaalut eri ikävuosina. Kaksi tuntia menee nopeaan ja keskustelu käy vilkkaana. Pidän näistä tiistaitunneista valtavasti, vaikka päivät ovatkin pitkiä ja raskaita.


Kotiin ajellessa yllätyn liikenteen määrästä. Mistä nämä tyypit ovat tulossa?  Taivas on jo pimeä ja mietin, kuinka kauan (ensimmäisestä) työpäivästä tuntuu jo olevan. Tuntuu melkein siltä, kuin olisin elänyt tuplapäivän.

Saavun kotiin puoli ysiltä. Phill on tullut vasta hetki sitten kotiin hänkin, joten illallis-menulta löytyy lähiravintolan pollo asado burritot. Vaihdamme päivän kuulumiset ja katsomme jakson Kimmya. Syön jälkkäriksi pari palaa lähikaupasta ostettua Pandan lakua ja olen jotaikuinkin valmis nukkumaan.

Hyvää yötä maailma! Huomenna on jo keskiviikko.

2 kommenttia:

  1. On sulla mahdottoman pitkiä päiviä.
    Miten tuota jaksaa pidemmän päälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyva kysymys, toivottavasti jaksaa:). Naita tiistai-illan tunteja on takana vasta kolme ja toistaiseksi olen jaksanut hyvan fiiliksen voimin. Tyo community collegella on ollut minulle iso harppaus kohti pidemman tahtaimen tyotavoitteita ja ainakin talla hetkella nautin opettamisesta.

      Poista